Äiti ja minä olimme hyvin läheisiä. Hän kuoli auto-onnettomuuteen silloin kun siskoni täytti kolme. Tulin hyvin surulliseksi siitä.
Pari kuukautta hautajaisten jälkeen kun isä oli yötöissä, peittelin Claran ja menin itsekkin nukkumaan. Kuitenkin heräsin yöllä siihen kun kuulin siskoni tulevan huoneeseeni. Heräsin ja näin Claran seisovan keksellä huonetta äidin vanha yömekko yllään. Pimeässä hän oli täydellinen kopio äidistä. Olin aikeissa nousta kunnes Clara laski kätensä hartioilleni ja kuiskasi hiljaisesti korvaani: "Nuku vain, kultaseni."
Säikähdin ja olinkin yhtäkkiä hereillä. Oli aamu ja siskoni sieosi keskellä huonetta säikähtäneen näköisenä. Hänellä oli oma valkoinen yöpuku yllään.
Kerroin siskolle tämän tarinan viikko sitten kun olimme syömässä isämme omistamassa kahvilassa. Hän on nyt kahdeksantoista. Kuultuaan tarinan hän näytti yhtä säikähtäneeltä kuin silloin, kun olin herännyt "painajaisestani". Sitten hän katsahti minusta poispäin ja huomasin hänen poskikulmansa kohoavan, aivan kuin hän olisi hymyillyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti